Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

https://sotapolku.fi/ sivustolla on jo yli 102000 tuhatta veteraanin tallennusta.

https://sotapolku.fi/sotapolut/kevytosasto-19/perniss-perustettiin.-kevytosasto-19--900813600/?person=599016

Unto Männyn sotapolku (1941-1944) Jatkosota

https://sotapolku.fi/sotapolut/kevytosasto-19/

Kevytosasto 19, (Kev.Os.19) Jatkosota

https://sotapolku.fi/sotapolut/jalkavkirykmentti-22/

Jalkaväkirykmentti 22 (JR22) Jatkosota

https://sotapolku.fi/sotapolut/20.prikaati/

20.Prikaatin sotapolku  (20.Pr.) Jatkosota

Pohjalaisten joukot taistelivat talvisodassa.

https://sotapolku.fi/sotapolut/jalkavkirykmentti-23/

Jalkaväkirykmentti 23 (JR23) Talvisota

 

Katso myös nämä tiedot: http://www.raateraakatie.fi/429653275

Kirja kertoo jatkosodan taistelut. Vaiheet alkavat kun Kevytosasto19 perustettiin Perniössä yhteiskoululla 16.6.1941.

Sitten lähdettiin kohti tuntematonta.

Matka alkoi 18.6. aamupäivällä klo 10.05. Saavuttiin Keski-Perniön osuusmeijerille, pidettiin ensimmäinen tauko. Marssi kulki maantietä: Perniö-Lillvik-Pohjankuru-Åminnefors-Sjösåg-Raasepori. Kello 21.05 pidettiin toinen tauko Olsbölessä, kuljettu matka oli 15 km. Seuraava tauko oli Pohjankirkolla nyt ajettu matka oli 21 km ja matkaa oli taivallettu 17 km/tunnissa. 

Päivä vaihtui ja yöllä edettiin Raaseporin korkeudella, matkaa oli taivallettu noin 20 km edelliselta taukopaikalta.  Tauko päättyi ja jälleen matka jatkui, komppania tuli majoituspaikalle klo 2.22.  Miehistön mieliala oli perille saavuttaessa erinomainen, vitsit lenteli. Matkalla oli ongelmia mm. kenttäkeittiötä kuljettavasta kärrystä irtosi matkalla pyörä lähellä Dragsvikia, akselissa oli ollut valuvika.

Seuraava aamu 19.6., saatiin nukkua pitkään kunnes ryminällä tuli herätys klo 9.00. Päivä käytettiin leirialueen kunnostamiseen. Aseiden huoltoa ja konekiväärien ampumakuntoo laittoon. Seuraavana aamuna  20.6. saatiin herätys klo 6.00., aamiainen ja aamutoimet minkä jälkeen klo 7.30 – 8.15, ilmoitti vänrik. Tuominen, joukkueelle hälytysvalmius ja samalla lähtövalmiina, rynnäkköpakkaus, pp.pakkaus varusteeksi. 

Kevytosastossa tehtiin muutoksia 2.JK:n tilalle 2.JK:si ilmoittautui erillinen PP komp. Vahvisteena 1.kk (konekiväärijoukkueella). Kevytosastossa oli kolme konekiväärijoukkuetta, yksi panssaritorjuntajoukkue, toimitusjoukkue ja komentoryhmä.  Kuorma-autoja oli kuusi kappaletta ja kaksi henkilöautoa. Kev.Os.19:sta vahvuus oli 186 miestä.

Suomen sodanjohto oletti vihollisen tekevän läpimurron Hangon rintamalla. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Joukot taistelivat saaristolohkolla missä tuli ensimmäiset  miesmenetykset. Joukkoja siirrettiin Hangon rintamalta Itä-Karjalaan. Kev.Os.19 siirtyi 17.7.1941 Junalla Tohmajärvelle minne saavuttiin seuraavana päivänä kaksi junallista miehiä ja kalustoa. 17.Divisioona otti rintamavastuun Syvärin suunnalta. Elokuun alussa oli kaikki vahvistukset siirretty ja uudelleen järjestelty saatu valmiiksi ja suurhyökkäys alkoi. 

Pohjalaisista kootussa Kev.Os.19:sta olivat mukana mm. Unto Männyn lisäksi Jurvasta,  Laitala Vesa, Heiniluoma Eino. Teuvalta, Sorila Lauri, Koppelomäki Leo. Myrkynkylästä Ojala Lennard. Isojoelta Uusitalo Matti. Maalahdesta Ihanamäki Eino. Lapualta Kultti, Pietilä. Kauhajoelta Männistö, Kalajoelta Suvanto Olavi, Takkunen Kalle, Saarijärveltä Savonen Armas, Oksanen Heikki, Salminen Taito, Autio Veikko, Poikonen Tauno. Vöyriltä, Hietamäki Arvi, Rintala Simo. Vetelistä Hohental Matti. Vaasasta Jungaro Sigfrid, Harju Erik, Mårtström Karl, Håkans Henry, Kultalahti Paavo. Nivalasta, Myllylä Otto. Peräseinäjoki, Kihniä Sulo, Ilomäki Eino. Ylistaro Soini Arvo. Töysä Hausu Uuno.

Kev.Os.19 joukkueessa taisteli  Pohjanmaalta sekä  Salo - Karjaa- Helsinki - Turku suunnasta miehiä ja loput olivat eripuolelta Suomea.

Värtsilän rintamalinjalla Laatokan pohjoispään Pyhäjärvestä - Joensuuhun vastasi Jatkosodan alussa: 19.Divisioona, 7.D, 11.D, 5.D. Hägglund VII AK, Talvela VI AK. Etelämpänä olivat II AK ja IV AK Viipuriin saakka.

19. D komentaja toimi eversti Esa Hannuksela

JR16 eversti Matti Laurila sai siirron Aunukseen JR22 komentajaksi, 17.Divisioonaan.

JR37 eversti Into Salmio, Vaasan sot. läänin 4. Rykmentti. Kauhava, Ylistaro, Laihia.

JR58 eversti Eero Juva

7.Divisioonan komentaja eversti Antero Svensson.

Rintamavastuu siirtyi 17.divisioonalle Aunuksen ja Syvärinalueiden valtausvaiheessa elokuun alussa 1941. 

Rintamalinjan edetessä rinnalla taistelivat JR8 miehet, missä myös Väinö Linna taisteli. Tuntematon sotilas-kirja ilmestyi vuonna 1954. Kirjan kirjoittamiseen Väinö Linna sai  innoituksen sotareissultaan. Sotakavereistaan kirjassa esiintyvät hahmot. Kev.Os.19 miehiä kaatui Jatkosodassa noin 80. Kaatuneiden määrä on iso, mikä kertoo joukkojen joutuneen hyökkäysvaiheessa koviin taisteluihin. Joukkoissa taisteli iäkkäitä miehiä jotka kotiutettiin. Kevytosasto19 rippeet liitettiin 18.7.1942 kolmeen eri joukkoosastoon mm. JR22:n. JR22 komentaja kesällä 1942 oli eversti Inkinen. Aikaisempi komentaja oli eversti Matti Laurila, joka kevättalvella huhtikuulla 1942 siirtyi selkävaivojen johdosta Vaasan Sotilaspiirin komentajaksi. JR61 taisteli myös rinnalla, tämä oli koottu rannikon ruotsinkielisistä. JR61 komensi Alpo Marttinen  Tienhaaran taistelussa v. 1944.

Syvärin aseman valtaus

Kevytosasto 19 sai käskyn 8.9. hyökätä ja valloittaa Syvärin asema. Hyökkäys alkoi kello 17.00 ja asema oli vallattu kello 17.45. Leningrad - Murmansk välinen Muurmannin rata katkaistiin välittömästi. Seuraavana yönä vihollinen yritti vallata menetettyjä alueita takaisin. Syvärin rautatiesillan puolustustaistelussa kaatui ja haavoittui useita Kev.Os.19 miehiä. Kevytosasto jatkoi Syvärinvartta itään Mäntysovan kylään. Syvärinjoki ylitettiin syöksyveneellä yöllä 17-18.9.1941. Seuraavaksi oli Bulajevan kylä, Shemenskin ja Syvärin kaupungin valtaukseen. (Tämän syvärinjoen ylityksen jälkeen miehet olivat Syvärin toisella puolella siihen asti kun vihollinen aloitti suurhyökkäyksen kesäkuulla 16-18.7.1944).

Talvi 1942 oli ankara, lunta oli runsaat metri ja pakkanen kipusi 47 asteen lukemiin.

Vihollinen aloitti suurhyökkäyksen  huhtikuun 11 päivä 1942 "kelirikko taistelu". Liikehdintää oli kuulunut naapurinpuolelta hyökkäystä edeltävinä päivinä. Tämä liikehdintä johti vihollisen tunkeutumiseen Shemenskin ja Syvärin kaupungin väliselle maantie joka menetettiin kymmenen kilometrin matkalta viholliselle. Meikäläisillä ei ollut riittävästi miehiä, joita olisi voinut sijoittaa koko rintamalinjalle. Vahvan lumikerroksen sulaessa kevätauringossa oli kaikki jotokset täynnä vettä. Teltassa miehet nukkuivat ja aamulla herätessä oli keskellä telttaa vettä. Olosuhteet olivat hankalat molemmille osapuolille. Suomalaiset onnistuivat lyömään takaisin vihollisen hyökkäykset kolmen viikon aikana ja rintamalinja vakiintui Syvärinjoen eteläpuolelle. Asemasotavaihe kului korsuelämänä Syvärinjoen eteläpuolella.

JR22 lakkautettiin ja perustettiin 20.Prikaati 1.1.1944. Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua kesällä 1944. 20.Prikaati siirrettiin Syväriltä 16-19.6.1944 Viipuria puolustamaan. Vihollisen ylivoima ja meikäläisten ammusongelmat johtivat Viipurin menetykseen. Viipurin silta räjäytettiin perääntyessä ja Suomenlippu haettiin linnantornista.  Tienhaaran  puolustustaistelu onnistui tykistön avulla. Tykistökeskitys osui oikeaan hetkeen joka tuhosi vihollisen ylittäessä vesistöä. Seuraavana oli siirtyminen Juustilan kanavan varrelle ja Tali - Ihantalan puolustukseen jossa myös tuli torjuntavoitto. Lopuksi joukot siirtyi 9.7.1944 Juustilan alueelle rintamavastuuseen. Vihollinen yritti tunkeutua heinäkuun lopulla Tolvajärven suunnalla. 20.Prikaati kuljetettiin kiireellä Värtsilään  20.Prikaati otti rintamavastuun 31.7.1944 Ala-Tolvajärven - Pastojärven väliseltä kannakselta.  

Pohjalaisten historianharrastajien Itä-Karjalan kierros.

Kesäkuulla 2016 Itä-Karjalan kierros Tuntemattoman jalanjäljillä. Matka valaisi miten pitkä Värtsilän rajanylityspaikalta oli Syvärille. Miehet liikkuivat sodassa pääasiassa kontaten, kävelle, polkupyörällä tai kuorma-auton lavalla. Kevytosasto19 Saapui Tohmajärven asemalle 18.7. Matka kulki rintamalinjalle Tohmajärven asemalta Värtsilän kautta Jänisjärven pohjoispuolelta kohti Hyrsylänmutkaa. Matka jatkui kohti etelää. Peitjärvi - Irisjärvi - Tuulos - Säntämä - Niiniselkä ja Puskuselkä rintamalinjalle.

Alkumatka ylitettyämme raja Värtsilässä. Matkamme seurasi Tuntemattoman kirjan jalanjäljillä.  JR 8 oli asevelvollisrykmenttinä 11. Divisioonan matkaa jonka sotatoimet  kohti Petroskoita ja Syväriä. Divisioonan muut rykmentit olivat JR 29 ja JR 50. Rykmentin I ja II pataljoona olivat asevelvollispataljoonia, jotka kantoivat hyökkäyksissä suurimman vastuun.

JR11 komentajana toimi eversti Kalle Heiskanen "kylmäkalle", Mannerheimin ritari. JR29 Paavo Susitaival. Osato A Pietari Autti JR8:n.

Pohjalaisten retkikunnan ensimmäinen kohde oli Ruskealan Särkisyrjän taistelupaikka. Siellä oli tulessa Kauhavalla koottu JR37, jota komensi eversti Into Salmio. Matkanjohtajamme Eero Paavola kertoi asiantuntevasti. Meikäläisten joukkoja  vastassa oli eversti Bondarevin johtama 168 divisioona, joka oli ollut motissa Pitkärannassa talvisodan aikana.  Suomalaiset pyrkivät saartamaan venäläiset kiertämällä heidän selustaansa Ruskealan Särkisyrjässä. Bondarev oli kuitenkin viivytystaistelun mestari, eivätkä suomalaiset pystyneet saartamaan venäläisiä.

Särkisyrjän taistelussa kaatui 139 ja haavoittui 375 suomalaista 18.-22.7.1941.  Kauhavalaisia kaatui 51. Venäläisiä kaatui noin 500. Taistelun huippu saavutettiin Immolan talon alueella, jossa venäläisillä oli lujat viivytysasemat.  Immolan kivinavetasta, jossa venäläisillä oli kaksi konekivääriä, on enää rauniot jäljellä. Navetan valtauksessa oli ollut meidän seurueeseen kuuluvan isä. Hän kertoi tästä taistelusta mitä isänsä oli siitä kertonut.  Yhteensä Immolan talon alueella oli kahdeksan konekivääriä, jotka tekivät pahaa jälkeä.

Tästä taistelutantereesta ja kivinavetasta sekä muistomerkistä eteenpäin samaa harjua palanmatkan päässä oli iso kolhoosi jossa oli ollut suuri kartano. Siellä yhtä osaa kunnostettiin, mutta mahdoton tehtävä koska suurimmaksi osaksi olivat katot romahtaneet ja seinät pullistuneet ja osittain romahtaneet. Siellä käännettiin linja-auto ja palattiin takaisin. Kapeaa tietä  isolla linja-autolla tuotti vaikeuksia.. Harjulta laskiessa alas peltovainiolle, kuvittelisin, että on varmaan sodanaikaan ollut vaikeakulkuinen kohta.

Sortavalassa, johon tutustuttiin lyhyellä kiertoajelulla. Sortavala on lähes sotaa edeltävässä kunnossa, koska kaupunkia ei tuhottu tykkitulella eikä pommituksilla. Sinne ei myöskään ole rakennettu uutta. Valitettavasti opettajaseminaari on palanut.  Suomalaiset valtasivat kaupungin jalkaväkihyökkäyksellä 15.8.1941.  Seitsemännen divisioonan komentaja eversti Antero Svensson sai valtauksen vuoksi Mannerheimin ristin numero 5. 

Sortavala joka Neuvostoaikaan oli suljettu sotilaskaupunki. Kaupungilla on pitkän historia jona aikana on kokenut usean täydellisen tuhon. On ollut tärkeä kauppapaikka jo 1500-luvulla. On kuulunut Ruotsiin vuodesta 1617 ja sai kaupunkioikeudet 1632. Tuhottiin perusteellisesti 1700-1721. Kaupungissa oli useita kouluja kuten mies- ja naisseminaari sekä pappisseminaari 1880-1. Rautatien saatiin joka kulki Viipuriin 1893. Raamattujen kirjapaino jonka rakennus on vielä samassa paikassa.

Laatokan rantaa pitkin ajettiin kohti Aunusta ja Lotinanpeltoa.  Läskelässä tultiin JR 8:n sotatielle. Rykmentti taisteli ensimmäisen korpisotavaiheensa Saarivaarasta ja Havuvaarasta alkaen Jänisjärven ympäri ja saapui Läskelään 17. heinäkuuta 1941. Läskelänkosken rannassa on iso Puunjalostustehdas joka suljettiin vuonna 2004 mutta avaamistakin on suunniteltu.

Laatokkaa  kauneinta rantaa eli Kirjavalahtea pitkin matka jatkui. Vanha raja ylitettiin Rajakonnussa, jossa vanha rajapyykki oli edelleen tien vieressä. Tuuloksessa tutustuimme venäläisten maihinnousuun juhannuksena 1944. Etsittiin vanhaa lentokenttää, matkasimme linja-autolla syrjäistä tietä. Saattoi naapuri ihmetellä mitä nämä matkalaiset täällä korvessa tekee.

Suomalaiset uhkasivat joutua mottiin Aunuksessa mutta kuukautta aikaisemmin rakennettu ns. Säntämän kapulatie pelasti 20 000 suomalaista. Suomalaisten kenttähautausmaan reunaan on pystytetty muistomerkki juhannuksen taisteluiden aikana haudatuille kaatuneille. Haudat löytyivät 1994 ja muistomerkki pystytettiin kaksi vuotta myöhemmin.

Nurmoilassa löysimme sodan ajan lentokentän tienvieressä, joka on jo metsittynyt. Vastapäätä toisella  puolella maantietä oli isokokoinen hirsirakennus joka oli ennen sotaa Amerikasta palanneiden rakentama.  Itse kylästä löytyi vielä kuuluisa talo, jossa TK-miehet Yrjö Jylhä, Olavi Paavolainen ja Martti Haavio (P. Mustapää) asuivat vuosina 1941-44.  Korsukylä oli suomalaisten rakentama vankityövoimalla joka sijaitsi kylän takana korkealle harjulle. Korsukylää rakennettiin kahdessa vuorossa, joissa molemmissa työskenteli 400 vankia. Valitettavasti korsukylä poltettiin perääntymisen alkaessa 1944, vaikka esimerkiksi VI AK:n komentaja Paavo Talvela ei sitä halunnut.

 

 

 

Syvärin luostarin  kauniit maalaukset. Kuva: Reima Mänty.

Syvärinmutkassa Lotinapellon Kaupungin joenrannassa on kookas muistomerkkien alue. Tässä isossa muistolaatassa on yli 2000 kaatuneen venäläissotilaan nimet. Hieno asia että venäjällä on muistettu omia poikia. Sotapäiväkirjassa on sotavankien kertomaa, siitä miten heidät oli muutama viikko aikaisemmin koottu Pietarissa ja junalla tuotu rintamalle. Aseen käsittelyä oli hieman opetettu mutta muuten sotilaskoulutus oli ollut vähäistä. Kuva: Reima Mänty

Sodan aikana rintamalinjat leikkasivat Syvärin Lotinanpellon kohdalla. Yläjuoksulle syntyi suomalaisten sillanpää. Lotinapellon yläjuoksulla taistelivat mm. Kev.Os19,  JR22 ja JR61. Suomalaisten joukot etenivät Aunuksen valtuksesta Syvärinjoen yli. JR8 oli hyökkäysvaiheessa siirretty Aunuksen rintamalta Petroskoin suunnalle. JR 8 siirrettiin Petroskoista Lotinanpellon eteläpuolelle Kuuttilahteen tukemaan saksalaista 163 divisioonaa 19. lokakuuta 1941. Tarkoitus oli ylittää Syväri ja ottaa yhteys etelästä tuleviin saksalaisiin ja sulkea Leningradin saartorengas eli ns. kädenlyönti Syvärillä. Ylitystä ei tullut, koska saksalaiset kärsivät tappion Tihvinässä ja joutuivat perääntymään joulukuussa 1941. Vuoden 1942 alussa JR8 rykmentti siirrettiin Pertjärven alueelle. Kev.Os.19 oli Shemenskissä ja rintamavastuu oli Syvärin kaupunkiin asti. Shemenskin ja Syvärin kaupungin välillä oli 10 km pituinen miehittämätön alue. Miehiä ei riittänyt jokaiseen kohtaan.

Syvärinjoki tekee mutkan Lotinapellossa. Kuva: Reima Mänty.

Aunuksen kannas sijaitsee Laatokan ja Äänisen välisellä alueella. Reittimme kulki punaisella katkoviivalla merkittyä linjaa. Kynä kartalla osoittaa Shemenskin kylää.

Meidän matkalaisista näin kaukana oli ainoastaan matkanjohtaja käynyt. Lossia odotellessa Vosnesenjassa kohotimme maljan kaikille veteraaneille. Tämän päälle kajautimme laulun. Porukassa oli mukana useampi laulumies, ohikulkijoiden päät kääntyivät varmaan kuulosti hyvältä.

Satamassa oli kauppa, lossin lähtöä odotellessa  joimme kahvit ja ostimme matkaevästä. Syvärinjokea katsoessa itäänpäin joki laajeni suureksi ja yhtyi Äänisen järvëksi.

Isokokoisia laivoja oli useita siellä ankkurissa. Moskovaa olisi helposti voinut vesistöä pitkin matkustaa, ehkä jokin toinen kerta sille matkalle.  Kuva: Reima Mänty.

Vepsäläisten kylässä oli pyöröhirsinen museorakennus. Pääsimme tutustumaan millaista elämä oli ollut Vepsäläisillä.  Vepsänkielessä oli paljon suomalaisuutta. Kaksi opasta kertoi historiasta ja esittelivät työkaluja joita oli museossa, samanlaisia meillä Suomessa on käytetty. Kylämaisemassa oli harmaantuneita taloja.

Koko matkalla ei oltu nähty lehmiä joten oli suuri ihme kun nähtiin neljä lehmää käyskentelevän vapaana. Isot peltovainiot olivat pääosin viljelemättä.

Maantiet eivät olleet nähneet pitkään aikaan tiekarhua tai lanaa.  Kuva: Reima Mänty

Kollaalla pysähdyimme muistomerkille ja kävimme Häyhä asemia tarkastamassa, hänen kk oli oikealla sinitakkisen miehen kohdassa.

Tämä vetelän suonympäröimä kannas oli hankala puolustajalle kuin hyökkääjälle. Perääntymään pääsi vain maantietä ja sillasta. Häyhän asema oli suotuisa sillä kalliossa oli sopiva syvennys missä mies odotti ja ampui.

Kameran takana kulki maantie ja toisella puolella tietä oli märkäneva ja järvi. Kuvasta oikealla oli neva ja keskellä virtasi puro. Perääntyminen oli mahdollista maantietä ja sillasta. Kuva: Reima Mänty.

Syvärinjoki kuvassa sodanaikaan. SA-kuva.

Shemenskissä vihollisen rakentamaa panssariestettä. SA-kuva.

Sodassa sattuu ja tapahtuu. SA-kuva.

Karjalaiskylät olivat pienten kyläteiden varressa ns. nauhamaista asutusta. Kuva: Reima Mänty

Nurmoilankylän keskellä näkyy Olavi Paavolaisen talo. Kuva: Reima Mänty

Äänisensuulla eli Syvärin-suulla sijaitsevassa linnoituksessa on säilynyt sodanaikainen ja suomalaisten tekemä. Syvärin joen pohjoispuolella eli vastarannalla oli telakka mistä moukarin jyske kantautui.

Ampuma-aukko oli kallion sisältä ja jonne oli louhittu iso onkalo. Tykkien paikat olivat kallion takana suojassa. Tämän pesäkkeen ohitse oli mahdoton sotalaivojen kulkea. Kuva. Reima Mänty

Leskelässä venäläisten muistomerkki. Täällä oli puunjalostustehdas vesistön rannassa. Kuva: Reima Mänty

©2019 layout165 - suntuubi.com