DNA hyvä lisä sukututkimuksessa
 
DNA selvitykset ovat nousseet sukututkimuksessa pinnalle. Nyt tiedetään biologinen, juridinen ja sosiaalinen sukulaisuus. Nämä poikkeaa melkoisesti ja tuovat uusia laajoja ulottuvuuksia tai aspekteja sukulaisuudessa.Tämän perusteella joku toinen koetaan sukulaiseksi ja joku toinen ei, vaikka biologinen ja juridinen sukulaisuus eivät vastaa tätä mentaalista sukulaiskuvaa. Tutkimukset menevät ulottuvuudeltaan niin käsittämättömän pitkälle ja ovat laajoja verrattuna mentaaliseen sukulaisuuskuvaan, joka on suomalaisilla erittäin suppea ja sen takia sukulaisiksi koetaan hyvin pieni ihmisryhmä. Vanhan kansanviisauden mukaan sukulaisuus ulottuu pikkuserkkuihin asti.

 

Sukuseurat ja niiden perustamiset saavat alkunsa muutaman suppean sukulaisuuskuvasta, joka heijastuu sukuyhdistysten toiminnassa. Näin syntyy suppean sulkeutunut tarkoitukseton ja hyödytön sukuyhdistys. Jos en ihan väärin arvaa, monen sukuyhdistyksen toiminta on eläkeläisten, työttömien puuhastelua? Miksi asian pitää olla näin. Tämä ei ole yksiselitteistä. Moni eläkkeelle jäävä on pohtinut mitä sitten eläkkeellä tekee. Monen kuullut sanoneen ryhtyvän eläkepäivillä tutkimaan sukua. Onko asia sitten niin tarpeellista ja  järkevää että osallistutaan sukuyhdistystoimintaan. Siten että eläkepäivien ratoksi kuulua johonkin ja sukuyhdistys koetaan hyväksi pysäkiksi. Toiminnasta on sitten lähes mahdoton malttaa jäädä pois. Eikä niille viitsi kukaan edes sanoa, sitä totuutta. Mukan on myös joukko sellaisia, jotka toiminnallaan ovat saaneet jotain aikaan.  Mutta paljon sellaisia joiden toiminnasta ei hyödy mikään sukuyhdistys.

Sukujuhlat, sukututkimus, sukukokous, sukurutsaus ja muut suvun kohtaamiset ovat ilmiöitä, johon liittyy yksi yhteinen esivanhempi. Kun tätä mentaalista sukulaisuuskuvaa pohditaan historiallisessa katsannossa, törmäämme siihen tosiasiaan. Kuinka monenteen esipolveen asti sukulaisuus lasketaan. Käytännössä pikkuserkkujen lastenlapset siis neljännet serkut eivät aina enää ole tunnistaneet tai tunnustaneet toisiaan sukulaisiksi. Ainakaan, jos välillä on vaihdettu paikkakuntaa. Teoreettisesti laskettuna ihmisellä olisi 7 polvea taaksepäin esivanhempia 128, tällöin kaiken  kaikkiaan esivanhempia on 254 ja 10 polvessa taaksepäin 1024 ja tällöin yhteensä 2046. Siitä voi sitten arvioida, kuinka erilaisia sukulaisia ihmisellä voi olla, ja millainen määrä. Näin ollen ei voida puhua että kuuluu vain tiettyyn sukuun.